Loskan kauneus

Viime päivät ovat olleet Helsingissä kirkkaita ja aurinkoisia. Vielä pari viikkoa sitten tilanne oli aivan toinen: taivaalta satoi räntää ja kadut olivat sohjoa. Kuitenkin, kun vähän katselee luontoa ympärillään, voi huonostakin säästä löytää jotain positiivista. Jos siis pystyy hetkeksi unohtamaan ne läpimäriksi kastuneet kengät...

Viime yönä kun en saanut unta tuijottelin ikkunasta ulkona riehuvaa lumipyryä. Aamulla näky ei ollut yhtä kaunis kuin vielä kuun alussa, kun taivaalta satava lumi / räntä jäi puiden oksiin. Päätin silti julkaista parin viikon takaiset kuvat, vaikka toivottavasti kohti kevättä kovaa vauhtia mennäänkin.

Syväpuhdistava shampoo

Värjäsin jonkin aikaa sitten blondatut hiukseni vaaleansinisiksi Crazy Colorin shokkivärillä. Tummensin sinistä sävyä vielä hopeashampoolla, mutta... meni pari viikkoa ja halusin jo blondit hiukseni takaisin!

En kuitenkaan halua tehdä värinpoistoa, hiukseni ovat niin hauraat, että saisin varmaan projektin jälkeen leikata latvoista vaikka kuinka monta (kymmentä) senttiä pois.

Olen siis ollut kärsivällinen. Kävin Stockmannilla ostamassa Four reasons:in syväpuhdistavan shampoon (n. 9€), jota olen laittanut sellaisenaan kuiviin hiuksiin, lisännyt hieman vettä ja vaahdottanut, kietonut elmukelmua päähän ja sen jälkeen istunut reilun tunnin koneella ennen pesua.

Sininen pigmentti lähtee hiuksista todella vaikeasti. Itselläni oli hattaranväriset vaaleanpunaiset hiukset viime kesänä ja tuo väri hävisi jo kolmessa pesussa. Turkoosi ja sinisävyinen pigmentti puolestaan ei lähde millään.

Syväpuhdistavan poispesun jälkeen kannattaa varautua todella kuivaan tukkaan, joten on hyvä käyttää kosteuttavaa hoitoainetta. Oma hoitoaineeni ei ole ollut tarpeeksi "hoitava", joten olen käyttänyt lisäksi normi ruokakaupasta ostettavaa kookosöljyä ja Yves Rocherin hiusnaamiota.

Olen nyt toistanut käsittelyn kuusi kertaa parin viikon sisällä ja vihdoin sininen väri alkaa lähteä. Tyvikasvu alkaa tosin olla jo niin karmiva, että kohta olisi ostettava hiusvärikin ihan vain sen takia.

Wanhojen tansseja ja trimmattu koira

Oon ollut nyt parin päivän ajan vähän pirteempi. En tiedä mikä mielialaan on vaikuttanut, mutta on ihanaa huomata kuinka kevät lähenee. Aamut alkavat olla valoisampia ja lämpötilat siedettäviä. Nautin pienistä hetkistä: aamun teekupillisesta, bussimatkasta Espooseen kauniine maisemineen, koiran rapsuttamisesta, uudesta musiikista.

Nuorin siskoni tanssi eilen wanhat. Olin Töölön kisahallilla katsomassa tansseja. Tyttöjen puvuissa edelleen oli voitolla tylliunelmat ja väreinä punainen, beige ja sininen. Itse odotin näkeväni enemmän iltapukuja, mutta ilmeisesti "prinsessa-päivän" mekon kuuluu olla edelleen vanteella varustettu.

Itse en ole tanssinut wanhoja, enkä varmaan tule tanssimaankaan, mutta pukuni olisi ollut harmaa. Rakastuin siskoni mekkoon, se olisi kelvannut minullekin. Liikutuin kun parit astelivat kentälle: ilman sairautta minäkin olisin voinut kokea saman.

Tänä aamuna heräsin kun koira uikutti sänkyni vieressä. Neiti halusi seuraa (tai ruokaa) ennen kello kahdeksaa, joten annoin terrierin hypätä sänkyyni ja käpertyä kainalooni, jotta sain nukuttua vielä tunnin verran.

Päivä oli kokonaisuudessaan todella mukava, käytiin koirapuistossa heittelemässä palloa ja äidin kanssa sushi-lounaalla. Söin itseni ähkyyn asti, mutta välipalaksi upposi vielä rivi Fazerin uutta popcorn-suklaata.

Luna kävi juuri trimmissä, joten se näyttää omiin silmiin karvaturrukan sijaan ihan kaljulta rotalta. Söpö otus se on kuitenkin ja koko ajan pitäisi leikkiä. Toivottavasti koirallakin on mukavampi olo kun karvat eivät ole koko ajan silmien edessä.

Nyt viikonlopun viettoon. Tarkoitus olisi leipoa laskiaispullia ja käydä pulkkamäessä, jos Helsingissä riittää vielä lunta ;--)

Sushi Bar Rice Garden

Kävin tänään lounastamassa ystäväni Anan kanssa. Viime tapaamisesta tuntui olevan älyttömän pitkä aika, joten juteltavaa riitti. Tapasimme steissillä, josta suuntasimme Kaisaniemen Sushi Bar Rice Gardeniin. Tämä oli kummallekin ensimmäinen kerta kyseisessä ravintolassa, vaikka sushin ystäviä olemme molemmat.

(pahoittelen pokkarilaatua)

Olin katsonut etukäteen netistä, että Rise Gardenissa olisi Syö Helsinki -viikot, jolloin kymmenellä eurolla saisi 12kpl:n (vege)setin. Tarjous ei kuitenkaan ollut voimassa lounasaikaan, joten söimme 12,90€:n buffetin. Kasvisvaihtoehtoja oli vähänlaisesti, mutta olin ihan tyytyväinen niihin vähäänkin, olen nähnyt suppeampiakin valikoimia. Sushit tosin olivat pienempiä kuin useissa muissa paikoissa, mutta se ei tällä kertaa haitannut, kun emme maksaneet kappalemäärästä.

Sisustus oli japanilaistyylisen viihtyisä ja paikkana rauhallinen, vaikka ikkunoista näkyi jatkuva sporien ja liikenteen virta.

Tuskin tulen käymään uudelleen, vaikka paikka ja henkilökunta ihan mukavaa olikin.

Piirtelyä pitkästä aikaa

Mä en ole piirtänyt tai maalannut moneen vuoteen, viimeksi varmaan lukion pakollisella kuviksen kurssilla. Nyt kuitenkin innostuin pitkästä aikaa taiteilemaan. Terapeuttini huoneessa on ollut jo pitkään tyhjät kehykset, jotka ovat pikkuhiljaa alkaneet ärsyttää. Raameihin olisi kuulemma pitänyt saada joku rauhallinen kuva, joten hetken mielijohteesta lupauduin piirtämään jotain.

Ajattelin ensin kesäistä purjehdusmaisemaa: rantaa, merta, ehkä joku merimerkki. Paperille luonnostui kuitenkin aluksi joutsen, jonka päätin värittää auringonlaskun väreihin. Vierastan isoa A3:sen kokoista paperia, tykkään enemmän piirtää pientä ja tarkkaa. Tähänkin työhön minulla meni hermot ja halusin vain saada homman nopeasti pois alta, joten lopputulos ei juurikaan itseäni miellyttänyt. Jälki on suttuista ja viimeistelemätöntä. En osaa arvioida montako tuntia tätä piirsin, mutta alle viikossa tuli valmista.

Käytin työssä akvarelli-puukyniä. Olisin halunnut käyttää myös vesivärejä, mutta niitä ei ollut saatavilla.
Minulla ei ole skanneria käytettävissäni, joten kuvat on otettu kännykällä ja kameralla. Värit ovat hieman vääristyneet ja kuvakulmakin mitä sattuu, mutta toivottavasti lopputuloksesta saa jonkinlaisen yleiskäsityksen.

February depression

Hyvää alkanutta helmikuuta kaikille! Toivottavasti teillä on mennyt paremmin kuin allekirjoittaneella. Oon ollut aika maissa koko viikon ja lähinnä kuunnellut musiikkia ja lukenut kirjoja. Lisäksi olen koukuttanut itseni LA Ink:iin, jota olen ruutu.fi:stä katsellut. Hirveä tatuointikuumehan tota ohjelmaa katsoessa iskee.

Tänään jaksoin panostaa hieman ulkonäköönikin ja hirveän vaatekriiseilyn jälkeen asu oli seuraavan näköinen:

Kävin tänään pitkästä aikaa kaupungilla kiertelemässä vaatekauppoja ja mä en löytänyt mitään. Tykkään shoppailusta ja harmittaa kun en saanut mitään kivaa, mutta toisaalta harmittaisi myös se jos jotain olisi löytynyt ja tilin saldo pienentynyt. Miksei ikinä voi olla tyytyväinen?

Radiosta televisioon ja takaisin

Mä en juurikaan kuuntele radiota, enimmäkseen kuuntelen musiikkia iPodiltani ja Spotifysta. Oon kuitenkin tässä parin viikon ajan kuunnellut joka aterialla radiota, lähinnä The Voicea. Huomaan, kuinka samat biisit soivat radiossa yhä uudestaan ja uudestaan.

Mulla pistää eniten korvaan Vain Elämää:n kolmannen tuotantokauden artistien uudet biisit. Itselläni tää oli kyseisen sarjan ensimmäinen kausi, jota tuli katsottua. Välillä radiosta soi jotain satunnaisia kappaleita, mutta suureksi osaksi soi ojelmaan osallistuneiden artistien uusia biisejä. Ja että suurin osa niistä ärsyttää!

Kolmas tuotantokausi esitettiin televisiossa viime syys-marraskuussa ja yhtäkkiä lähes kaikilta ohjelmaan osallistuneilta artisteilta ilmestyy uusia hittejä. Jenni Vartiaiselta Minä sinua vaan, Samuli Edelmannilta Mahdollisuus, Elastiselta Eteen ja ylös, Paula Vesalalta Sori, Toni Wirtaselta (Apulannalta) Sun kohdalla. En tiedä onko Paula Koivuniemeltä tai Vesa-Matti Loirilta tullut uusia biisejä, koska ne ei oikeen kuulu kuuntelemaani genreen... Paitsi tietysti Veskullahan on jo oma Loirinuotiolla-ohjelma. Ja tais noi järjestää jonkun yhteiskonsertinkin. (Puhumattakaan siitä, että levymyyntiä lisätään jakamalla ohjelman biisit kahdelle eri cd:lle.)

Aiemmat tuotantokaudet ovat tietääkseni tuoneet artisteille rutkasti enemmän kuuluisuutta ja kuuntelijoita, en usko että esimerkiksi Cheek olisi saanut Stadionia täyteen ilman kyseistä ohjelmaa. Vaikka tietysti kyseiseen formaattiin osallistuvat artistit ovat jo valmiiksi Suomen listaykkösiä.

Katotaan vaan mistä ohjelmasta revitään seuraavat listahitit. Idolsia ei järjestetty viime vuonna, mutta kohta alkaa taas Tähdet tähdet. Ja varmaan Kingistäkin saadaan koottua levy, vaikka osallistujat ovat ammatiltaan näyttelijöitä!

♫ಠ_ಠ  sanpo kuulee musiikkia