The end

Kiitos kaikille Meripihkan lukijoille tästä reilusta puolesta vuodesta. Oon päättänyt palata vanhan blogin pariin, joten voitte seurata minua jälleen Too shy to screamin puolella.

- klick -

Meripihkaa-nimi pyhitetään tästä lähtien yksinomaan kuvagallerialle, jonka yritän saada päivitettyä vielä kesän aikana. Luvattuja purjehdus- ja tatuointikuulumisia luvassa siis yo. linkin blogissa.

Septum piercing

Ostin uuden clicker-korun septumiin ja oon ihan rakastunut tähän. Sen lisäksi, että näyttää hyvältä, tää myös pysyy hyvin paikoillaan. Mulla on renkaiden ja hevosenkenkien kanssa ongelmana, että ne ei pysy millään suorassa. Tää ei muotonsa takia pääse pyörimään, joten koko ajan ei tarvitse olla tarkastamassa että onko koru vinossa.

Septum-lävistys mulla on ollut jo monta vuotta, itse asiassa se on mun pitkäaikaisin lävistys (jos korvalehtiä ei lasketa). Koruja mulla on ollut vuosien varrella eri kokoisia, paksuisia ja värisiä. Välillä olen ottanut korun pois, mutta lopulta laitan sen aina takaisin. Vertical labretin, eli tuon huulen läpi menevän lävistyksen kanssa mua on ärsyttänyt se, että renkaan kanssa palloja tulee niin monta pystyyn "riviin". Ostin keväällä sen takia segmenttirenkaan, mutta en saanut sitä ilman pihtejä kunnolla pysymään. Muutenkin jotenkin vierastin tuota...

Tää clicker on kuitenkin ihan toista luokkaa, vaikkei palloa olekaan. Voisin ostaa toisenkin, hopean värisen. Mulla taitaa olla pakkomielle, että huuliläväri ja septum on saman väriset :----D

Mitä elämä tuo, se tulkoon minun luo...

"...virheen mahdollisuus ihmisyydelle sisällön suo."

Oon ollut viime viikot koko ajan menossa, sopinut tapaamisia ja suunnitellut miten järjestän elämäni. Lempiconversetkin löytyi lopulta Ulfåsan osastolta (mistä sain hirveät saarnat, kun kävin ne sieltä ilman lupaa hakemassa...) Kaikki on tuntunut todella helpolta, oon puhunut ja nauranut, sekä ennen kaikkea nauttinut olostani. Lähtenyt lähikauppaan ja löytänyt tieni takaisin kotiin vasta seuraavana päivänä. Rahat tuli ja meni, mutta kunhan vielä saan perjantaille ostettua bussilipun Korpoströmiin purjeveneelle, niin kaikki on hyvin.

Viikonlopun ja alkuviikon olen ollut yksin kotona. Wlan ei toimi, eikä näin ollen Elisa-viihteen tallennus tai Netlixkään, muttei se oo haitannut, koska en oo paljoo sisätiloissa viihtynyt. Hieman kyllä ärsyttää, kun Orange Is The New Black:in kolmoskaudesta on vain pari vikaa jaksoa kattomatta.

Toissapäivänä hain Lunan siskolta hoitoon. Ajattelin, että koira vois tuoda päivärytmiä ja pitää seuraa. Oonkin lukenut koiranhoito-oppaita siinä toivossa, että oppisin jotain uutta koirien elekielestä tai koulutuksesta.

Remmirähinää oon yrittänyt saada korjattua pitämällä Lunan "turvassa" muilta koirilta (= ketään ei moikkailla) ja palkitsemalla aina kun se vain näkeekin toisen koiran. Hankalaa tästä tekee kuitenkin se, että räksytys alkaa jo pitkänkin matkan päästä jos toinen on isokokoinen tai tuttu inhokki. Muuten Lady kyllä kävelee hihnassa tosi nätisti, ottaa kontaktia, pysähtyy ja lähtee liikkeelle pyydettäessä suojatien kohdalla.
Tänään käytiin Kampin Mustissa&Mirrissä ostamassa uuttavanhaa ruokaa, uusi flexikin tarvittaisiin rikki menneen tilalle, mutta ei viitsitty nyt hankkia, kun siskon poikaystävällä oli sille jotain vaatimuksia.

Tänään on ollut niin hieno sää, että ollaan otettu aurinkoa pihalla. Oon uskaltanut pitää Lunaakin vapaana, se on sen verran nössö ja ahne ettei lähde karkuteille toisin kuin naapurin mäyräkoira. Yritin ottaa parit asukuvat, mutta Luna tunki mukaan.

Ihanaa kesän jatkoa kaikille, mä lähden näillä näkymin purjehtimaan perjantaina, joten postauksia sen mukaan! :---)

(Almost) grey hair

Olen jo ainakin kuukauden päivät yrittänyt saada hiuksistani harmaat ja vihdoin sävy alkaa näyttää edes jotain sinne päin. Olen yhdistellyt erilaisia suoravärejä, sävytteitä, hopeashampoita ja -hoitoaineita. Joten jos joku tulee kysymään, mitä kaikkea hiuksiini olen sotkenut niin voin rehellisesti vastata, että putosin itsekin kärryiltä jo aikaa sitten. On vaniljan ja cappuccinon ruskeaa, shokkimustaa, -violettia, -sinistä ja -pinkkiä.

Viimeinen vetoni oli tilata eBaysta harmaata hiusväriä. Postissa saapui Berinan A21 light grey color, mutta mukana ei ollut edes englannin kielisiä ohjeita. Thai ei kielenä ihan suju, joten enemmän kuin hieman arvelutti sotkea kyseistä tököttiä päähän.

Lopputulos oli oikeastaan sininen. Tietyssä valossa hiukset näyttivät harmailta, mutta ulkona sävy oli selvästi liian sinertävä. Annoin hiusten levätä pari päivää ja tänään pesin ne syväpuhdistavalla shampoolla, jonka jälkeen iskin hetkeksi hiusmaski-shokkiväricombon päähän. Nyt ollaan selvästi lähempänä vaalean harmaata, vaikkei sävy vielä täydellinen olekaan.

Harkitsen vielä, että ostaisin Biozellin mustan maskin ja sekoittaisin sitä hoitoaineeseen saadakseni oikean harmaan sävyn. Toisaalta olen lähdössä pois Helsingistä ja veneellä on saman tekevää, miltä hiukset näyttävät. Ehkä annan hiusten vain olla ja palaan asiaan loman jälkeen.

Luontokuvausta viikonlopulta

Kerroin pari postausta sitten, että liikuin purjehdusreissulla kameran kanssa Elisaaressa. Suurin osa valokuvista jäi kuitenkin vielä julkaisematta, koska halusin kerätä ne ihan omaan postaukseensa. Tässä siis viikonlopun parhaat otokset:

Ensimmäiset kaksi ötökkäkuvaa on otettu suorassa auringonpaisteessa, loput on otettu illemmalla kun valo oli jo pehmeämpi. Lisää kuvia saaristosta tullee loppukuusta, kunhan palaan pidemmältä purjehdukselta, jolle lähden ensi viikolla.

Ink on my skin

Kävin tänään ottamassa uuden tatuoinnin, mutta ajattelin tehdä siitä postauksen vasta kuvan parannuttua. Tällä hetkellä se punoittaa vielä ja on kipeä.

Mulla on ennestään kolme tatuointia, jotka ajattelin esitellä tässä postauksessa. Yleensä ketään ei kiinnosta tarinat tatskojen takana, mutta olen tylsä ja kerron tässä jotain noiden merkityksestä itselleni.

Ensimmäinen tatuointini hakattiin oikean lapaluun päälle Kampin vitosessa, eli Flame Tattoossa syntymäpäivänäni kun täytin 19. Kuva on ystäväni piirtämä ja edellisessä blogissa taisin sanoa, etten halua tälle mitään merkitystä, kuva on vain hieno ja siinä se. Ajatuksena ehkä kuitenkin oli jättää syömishäiriö taakse ja kantaa tätä selviytymismerkkinä, mikä kuitenkaan ei vieläkään ole toteutunut. Leima on edelleen mielestäni upeasti toteutettu, vaikka aihe on karu. Anoreksiakeiju tulee todennäköisesti kuiskuttelemaan olkapäälläni vielä pitkään, mutta eiköhän sekin päivä koita kun pystyn vastustamaan sitä täydellisesti.

Seuraavan tatuoinnin otin vuonna 2013 Spider's Tattoossa. I won't let you get lost, eli "en anna sinun eksyä", oli itselle tarkoitettu tsemppilause. Ei siitä varmaan sen enempää, pysyköön loput merkityksestä salaisuutena. Halusin tekstitatskan käteeni ja siinä se nyt on. Mainittakoon vielä, että toi I:n hakkaaminen sattui aivan pirusti. Tatuoitavana oleminen ei todellakaan ole mukavaa puuhaa.

Viimeisin tatuointi on otettu Tattoo Shopissa syksyllä 2014 ja se on kunnianosoitus lempibändilleni Billy Talentille. Olen kuunnellut yhtyettä yläasteelta asti ja kolmas levy alaikäisenä suljetulla osastolla ollessani antoi voimia jatkaa. Jotenkin biisin nimi "The dead can't testify" liittyy elämääni. Kuollut ei voi todistaa. Mä olen edelleen tässä: elossa, ja jos haluan saada jotain aikaan, kannattaa myös pysyä elävien kirjoissa. Varpuset on kopioitu suoraan III-levyn kannesta, joten mulle ne eivät ole vain "möykkylintuja".

Oon pitkään haaveillut isommasta kuvasta olkavarteen, mutta sen saan ottaa vasta kun olen fyysisesti paremmassa kunnossa ja painossa. Olen piirtänyt luonnoksen jo yli vuosi sitten, mutta vielä saa odottaa ennen kuin pääsen varaamaan aikaa tatuoijalle.

Hirvee tatskakuume päällä koko ajan. Onko muita saman asian kanssa kärsiviä?

Edistysaskelia

Mulla on tällä hetkellä tosi hyvä fiilis paranemisen suhteen, näin hyvin ei ole mennyt vuoteen, ei edes osastolla. En noudata ateriasuunnitelmaa, mutta syön säännöllisesti ja tarpeeksi. Ostin tänään itselleni valkosuklaa-karpalocookieseja ja pussillisen Turkinpippureita, koska teki mieli ja söin niitä kohtuudella välipalaksi. Yleensä vetelisin kaikki saman tien ja halailisin posliinijumalaa sen jälkeen, mutta nyt ei tehnyt edes mieli ahmia. Oon itekin ihan ymmälläni, mistä tämä kaikki kumpuaa. En edes muista milloin olen viimeksi ollut näin kauan oksentamatta.

2013
Myönnän, että vaa'an lukemat ahdistavat. Viikon aikana on tullut useampi kilo lisää, vaikka olen syönyt ns. normaalisti. Sairas pää keksi jo jos minkälaisia selityksiä, mutta äidin kanssa saatiin järkeiltyä, että kilot ovat vain nestettä. Ja vaikka osa olisikin rasvaa, niin mitä sitten? Tässä ollaan kuitenkin vielä reippaasti alipainon puolella.

Huomaan paremman syömisen vaikuttavan myös energiatasoihin. Kävin tänään pitkällä kävelyllä Seurasaaressa. Olin suunnitellut tulevani bussilla kotiin, mutta olo oli niin hyvä reippaan kävelyn jälkeen, että päätin kävellä vielä keskustan läpi takaisin. Mukana ei ollut pakkoa, joten sallin pienen ekstraliikunnan. Nyt vielä taistelen itseni kanssa, uskallanko ottaa iltapalan kanssa ylimääräisen Nutridrinkin, koska olen kuluttanut enemmän kuin normaalisti...

En olisi uskonut, että syöminen saa mut hyvälle mielelle, mutta onnistumisen tunne on sen verran voimakas, etten voi kuin hymyillä :) Tiedän, että ahdistus palaa vielä, mutta aion nauttia tästä hyvästä olosta niin kauan kuin tätä kestää.

Purjehduskausi avattu!

Olin tämän vuoden ensimmäisellä viikonloppupurjehduksellani vanhempieni ja Luna-koiran kanssa. Jo paljon aiemin olisi ollut mahdollisuus päästä vesille, mutta en ole lähtenyt mukaan muiden menojen ja huonojen säiden tähden. Nyt kuitenkin sattui aivan ihana helleviikko ja olen todella iloinen, että päätin lähteä lauantaiaamuna Inkooseen veneellemme.

Purjehdimme parin tunnin matkan Elisaareen. Lounaan syöminen matkalla osoittautui hieman haastavaksi kun vene kryssiessä kallisteli, niin että juustot ja leivät meinasivat valua koko ajan lattialle. Matkan aikana luin ja katselin maisemia, ristikkolehti jäi täyttämättä, mutta sen voi säästää lomapurjehdukselle.

Perillä oli niin kuuma, että jopa minä uskaltauduin uimaan veneen perästä! Vesi kyllä oli jo lämmennyt 20-asteiseksi, mutta yleensä saan heitettyä talviturkin vasta elokuussa. Käytiin Lunan kanssa kävelyllä ja kahlaamassa, valokuvasin ja myöhemmin grillattiin.

joku vahtii, etten vaan huku..

näin peräti kaksi rantakäärmettä!

mozzarellasalaattia, sieniä, maissia ja santsatessa iso pala halloumia

Vierasvenesataman rantakahvilalla oli illalla jazz-esitys, jota vanhemmat menivät seuraamaan. Me käytiin Lunan kanssa kävelemässä hiekkatietä kameran kanssa. Aidan takana määkivät lampaat olivat kaupunkilaisterrierin mielestä jännittäviä ja vapaana kartanolta juosseet koirat pelottavia. Päästin Lunan irti paluumatkalla, eikä raukka uskaltanut lähteä kolmea metriä kauemmaksi minusta. Hetken aikaa olin onnellinen lämpimässä ilta-auringossa, sain valokuvata maaseutua ja koira totteli täydellisesti.

Aamupalalla sain murojen kanssa tuoreita mansikoita. Otin aurinkoa kapokkityynyjen päällä sitlodassa ja rentouduin.

Paluumatkalla nähtiin joutsenperhe ja haikara palaamassa pesäänsä tavanomaisten lokkien ja tiirojen lisäksi. Vauhti oli parhaimmillaan kuusi solmua. Laivakoiralla oli kuuma, joten yritettiin suostutella neitiä varjoon. Toi prinsessa yrittää aina vallata parhaat kapokit ja synttäreidensä kunniaksi se saikin sen tehdä.

Onko muita purjehtijoita, entä lempisatamia?

Helsinki Pride 2015

Helsinki pride oli taas ikimuistoinen tapahtuma (niille, joille muistoja jäi kiitos alkoholin :---DD)

Myöhästyttiin vähän kulkueesta, mutta päästiin juhlatunnelmaan kuitenkin melkein alusta lähtien mukaan. Marssittiin muun kansan kanssa kohti Kaivopuistoa, jossa lavalla esiintyivät mm. Krista Siegfrids, Jesse Kaikuranta ja Anna Puu. Artistit eivät niinkään kiinnostaneet, vaan keskityttiin vain hyvään tunnelmaan ja seuraan. Tänäkin vuonna aurinko paistoi sateenkaarikansalle!

homo = ihminen =oikeudet

Kaivari oli selvästi parempi paikka puistojuhlalle kuin viime vuotinen Koffi. Puhelimella ei saanut yhteyttä keneenkään, mutta ainakin tilaa oli paremmin, väkeä nimittäin oli paikalla vaikka kuinka! Eri järjestöillä oli kojuja, joista sai tietoa tai tuotteita ostettavaksi. Ruokaakin löytyi, mutta meillä oli yksityinen kuljetus Mäkistä, kun yksi kaveri saapui vasta illansuussa ;))

Mervi, Iina ja minä

Kiitos seurasta rakkaat ♥

Rainbow in the sky

Helsingin Pride-viikko lähentelee päätöstään. Kulkue, puistojuhlat, aamuyöhön jatkuvat jatkot (koska kaikki Stadin baarit on silloin täyn-nä!) Nyt ois ehkä aika puhua homoudesta. Jjoo. En oo avautunut tästä hetkeen: eli omasta seksuaalisesta suuntautumisestani.

Olen bisse aka bi-seksuaali, enkä yritä salailla sitä mitenkään. Mun vakavin suhde on ollut naisen kanssa, edellisen blogini lukijat ehkä muistavat, että jopa asuin tuolloisen tyttöystäväni kanssa yhdessä. Viimeisin seurustelusuhteeni on ollut kuitenkin miehen kanssa. Kiinnostus tiettyä sukupuolta kohtaan menee vähän kausittain. Tällä hetkellä ajattelen viettäväni loppuelämäni naisen kanssa, mutta en poissulje ajatusta aivan perinteisestä miehen ja naisen välisestä avioliitosta. Naimisiin ois ihana joskus tulevaisuudessa päästä. Tällä hetkellä on vaikeeta kuvitella, että seurustelisin miehen kanssa, mutta koska kliseisesti ihastun persoonaan...

© Noora 2008

Tämänhetkisessä elämäntilanteessani en kuitenkaan voisi kuvitella olevani parisuhteessa naisen taikka miehen kanssa. Oon tajunnut, että ennen kuin voi rakastaa ketään muuta, on rakastettava itseään.  Olen niin hataralla pohjalla elämässä, että haluan keskittyä vain itseeni ja oman pääni selvittämiseen, paranemiseen.

Huomenna aion osallistua Pride-kulkueeseen ja Kaivopuistoon päättyvään puistojuhlaan. Tapahtuma on yksi kesän kohokohdista, joten toivotaan että säästytään sateilta. Onko muita tulossa nauttimaan sateenkaaritunnelmasta?

Kerro, kerro kuvastin...

Eilinen käyntini sh-polilla venyi miltei kaksituntiseksi. Näin sisätautilääkäriä ja hoitajaani, joiden kanssa päätimme tiivistää tapaamisia hetkeksi, jotta paino saataisiin noususuuntaan. Olen asiasta hyvällä mielellä, vaikka toisaalta painon nostaminen pelottaa, koska näen jo nyt itseni järkyttävän suurena.

Viime päivinä olen kuitenkin miettinyt myös kuinka huonosti kehoni voi ja pohtinut tätä myös ihan ääneen. Sydänfilmissä on muutoksia ja veriarvot heittelevät. Pystyisin vaikuttamaan kumpaankin omilla valinnoillani muuttaa syömistottumuksiani ja sallimalla itselleni enemmän, sillä karu totuus on, että vaikeasti alipainoisena ei elä pitkään, eikä ainakaan hyvää elämää.

Nyt keräilen tämän viikon voimia isovanhempieni luona Järvenpäässä. Huomenna alkaa Puistoblues-tapahtuma keskustassa, jota aion käydä katsomassa. Blues ei niinkään musiikin lajina kiinnosta, mutta ainakin viime vuonna kävelykadulla oli paljon erilaisia kojuja ja ihana kesäinen juhlatunnelma.

Toivotaan, että tämänpäiväinen aurinkoinen ilma jatkuu. Kesäkuu on jo pitkällä, enkä ole vielä kertaakaan ollut ottamassa aurinkoa rannalla tai nurmikolla maaten! Alkaa jo masentaa koko "kesä".

Midsommar 2015

Vietän toista kertaa elämässäni kaupunkijuhannusta. Yleensä olen ollut veneellä vähintään pursiseuramme saaressa Helsingin edustalla.

Eilinen juhannusaatto meni parhaan kaverin kanssa juorutessa Missä X -karkkipussia tuhotessa ja myöhemmin Kaivopuiston rannassa kokkoa ihaillessa. Paikalle oli saapunut niin paljon väkeä, että lopulta kahlasin meressä kengät jalassa kamerani kanssa saadakseni kuvia :---D

 
Tänään olisi vielä mahdollisuus lähteä Andöseen Inkoon saaristoon, mutta taidan jäädä kotiin. Helsingissä on niin autiota, että voi kävellä vaikka keskellä autotietä (done!), aika jees!

Mitä teidän juhannukseen?

Lazy Sunday

Oon ollut yksinäni asunnossamme koko sunnuntaiaamun. Heräsin rauhassa ja kävin iltapäivällä Kampin Mustissa & Mirrissä ostamassa Lunalle uutta ruokaa, koska dogi tuli tänne iltapäivästä.

En jaksanut meikata tai panostaa hiuksiin, saatika pukeutumiseen.

Ulkona on satanut koko päivän, mutta nyt mulla on täällä maailman ilosin terrieri seurana. Meen tästä leikkii Ladyn kaa, huomenna ehkä lisää siitä mitä meille kuuluu ;----)

Alkuviikon löytöjä

Oon innostunut shoppailemaan viime aikoina lähinnä koruja, mutta eilen kävin etsimässä jotain kesäistä itselleni. Jostain syystä voisin ostaa joka toiset vastaantulevat aurinkolasit. Mulla on jo neljät, mutta oon viime aikoina sortunut ostamaan vielä kahdet lisää.

Hapsupaita! Hapsut on vaan niin kivoja (..paitsi silloin, kun saat selvitellä pyykistä tulleen paidan helmoja) ja tykkään printistä.

Mun lompakon vetoketju on hajalla, joten tarvitsin nopeesti uuden lompakon. Löysin Fredalta kympillä tän koiralompsan, joka todennäköisesti tulee kestämään käytössä tasan tän kesän ajan.

Ja viimeisenä parhaat ostokset, jotka löytyivät apteekista: Nutridrinkejä alennuksesta. Nyt vedän näitä ainakin viikonlopun yli iltapalaksi smoothien tai banaanijätskin sekaan. Kävin tänään sisätautilääkärillä ja ravitsemusta ja kalium-tasoja olisi pakko saada pian paremmaksi...

Huomenna kuitenkin Helsinki-päivän konserttiin! Saa tulla moikkaamaan, jos törmäätte Kaisaniemessä :--)